Hiljaista on, pahoittelen!

Juu ei kerkiä taas ei... Ensin oli vatsatauti koko porukalla ja sitten lähes heti perään räkätauti korvatulehduksineen, yövalvomisineen tms.

Muuten menee ihan hyvin. Pikkumies oppi viime viikolla avaamaan wc-pöntön kannen. Kivaa ja mukavaa, eikö? Siihen kun ei voi laittaa mitään lukitusta koska 3veen pitää päästä pissalle. No, ei tuo pygmi onneksi yllä vielä ovenkahvaan ja isompi osaa laitaa wc:n oven kiinni jos siitä vaan muistaa tuhat kertaa päivässä muistuttaa...

Ai 2008 vai?

Niin se vaan on vuosi vaihtunut lähes huomaamatta. Tosin siitähän sen aina muistaa kun esikoisen synttärit pukkaavat päälle n. kaksi viikkoa vuoden vaihtumisen jälkeen. Oikein Nemo-kakku piti mamman tekaista, tosin ei mikään loistava tullut mutta söiväthän nuo tuota, ja minäkin toki...

Pikkumies edusti koko päivän tyylikkäästi kravatti kaulassa eikä kumma kyllä edes imeksinyt sitä. Omiin juhliinsa noin kuukauden päästä hän pukeutuu sitten liituraitaan (kuulemma). Saas nähdä joko hän silloin päättää kävellä...tuetta seisoskellaan vähän väliä ja pari haparoivaa askeltakin on tullut otettua vahingossa...

Hyvää Joulua!

Joulustressi

Juu, kohta se on. Se joulu. Tulee kyllä ihan puun takaa tänä vuonna kun aatto on maanantaina...ja varsinkin kun joulun eteen ei kauheasti ehdi tehdä, kiitos noiden kahden täystuhon. Pikku-ukko on aikamoinen menijä ja sen lisäksi kiskoo koko ajan kitaansa muruja ja mitä tahansa oravaa pienempää...argh! Ilman käsiä seistä pönötetään jo useita sekunteja mutta ei tuo onneksi taida jouluksi oppia kävelemään, vaikka niin jo pelkäsin...

Tonttuja...

...on liikkeellä näköjään. Ainakin mummolassa... Ja meininki on muutenkin aika tonttumaista, ei siis jouluista jaan sitä toista tonttumaista. Kummankin lapsen pitää olla samassa läjässä koko ajan, lähinnä siis pienempi seuraa isompaa. Tai isompi yrittää kantaa pienempää. Pienempi himoitsee nuolla vessanpönttöä ja syödä wc-paperia (nam). Isompi hölmöilee 24/7 ihan muuten vaan.

Pikku-ukolla oli hurja räkätauti pari päivää. Yöllä valvottiin ja päivällä huudettiin ja välillä toisinpäin. Nyt alkaa onneksi helpottaa... Joulukortit ovat vaiheessa, piparkakkutalot ovat vaiheessa, joululahjat ovat kaupassa, joulumieli on ties missä tuuran kuusessa. Mutta eiköhän se pikkuhiljaa...

Pakkasta

Ja sama meininki jatkuu. Seisaallaan tököttäminen siis...otteet ovat onneksi jo reilusti varmemmat ja välillä herra jopa osaa laskeutua nätisti. Ja välillä vaan pistää silmät kiinni ja heittäytyy kädet ojossa kontalleen...

Neuvola oli ma 12.11. Pituutta on 68,7 cm ja painoa 7500g. Ihan nätisti hän kasvaa omilla käyrillään, laihansutjakka on mutta eipä tuolla liikkumisella pääse jenkkakahvoja tulemaan.

Ja, vihdoinkin (fanfaareja tähän, kiitos)!! Ylähampaita!! Tosin ei niitä keskimmäisiä vaan niiden vierestä...olen siis synnyttänyt maitodraculan, iik :[

"Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää..."

No ei nyt sentään vielä. Ehkä. "The only way is up" on perheen pienimmän miehen tunnuslause. Koko ajan pitää kammeta seisaalleen milloin mitäkin vasten. Tueksi käy niin sohvapöytä kuin isosiskon jalkakin (emme suosittele jälkimmäistä...) ja noin tuhat kertaa päivässä ollaan silmällään tai selällään kauhea kutti päässä. Huh.

Uhmaikäinen on unohtanut pari vanhaa koiruutta mutta keksinyt pussillisen uusia. Repertuaariin kuuluvat mm. pikajuoksu kaupan parkkipaikalla, survoutuminen pieneen tilaan (esim. kaapin taakse) silloin kun pitäisi pukea ja rusinoiden syljeskely lattialle. Toinen huh.